Lippo on pitkällä varrella varustettu haavimainen kalastusväline. Se on säilyttänyt pääosin muotonsa kaukaa keskiajalta ja mukautunut olosuhteiden myötä sopivaksi kunkin ympäristön käyttötarkoitukseen.
Lippo muodostuu erilaisista osista. Noin 6 – 7 metriä pitkän varren päässä on lipon vannemainen suu, vemmel, jonka kautta kala ohjataan verkkoon. Vempeleen ja varren yhdistää usein toisiinsa y-mallinen haarapuu, hankonen. Kaikissa lipoissa ei hankosta ole tai kiinnikkeenä käytetään suoraa kappaletta. Vemmel pitää auki liinaa eli lipon pussimaista verkko-osaa, jonka silmäkoko ja pituus vaihtelevat.
Monet kalastajat valmistavat välineensä itse vielä tänäkin päivänä. Lippo on pitkälti käsityötä ja siten aina tekijänsä näköinen. Kylissä voi olla myös tunnettuja lipontekijöitä, jotka valmistavat kalastusvälineitä muillekin ja joiden lippomalli voi siten olla yleinen kyseisessä kylässä. Liponkutomiskursseilta saa kuka tahansa oppia oman lipon tekoon.
Nykyisin lippoja valmistetaan myös muusta kuin luonnonmateriaalista. Lohilipon verkko saa vahvuutta rautalangasta. Kuva Salla Saarela
Perinteisesti lipon varsi ja vemmel on valmistettu luonnonmateriaaleista: varsi useinkuusesta tai haavasta, vemmel ja hankonen katajasta.
1900-luvun kuluessa alettiin käyttää myös kevyempiä materiaaleja. Varsi voi nykyisin olla lasikuituputkea ja vemmel teräslankaa. Vemmel päällystetään usein jollakin pehmeällä materiaalilla, mikä tekee lippoamisen pohjakosketuksestakin pehmeän.
Tornionjoen kalastussääntö määrittelee nykypäivänä verkon materiaalin ja siiman sallitun paksuuden.
Lue lisää Tornionjoen liposta:
