Yksi näkyvimmistä talkootyövoimaa vaativista askareista on krenkkujen – siltojen tai telineiden – rakentaminen keväällä ja purku syksyllä. Eri kokoiset krenkut rakennetaan perinteisellä tekniikalla lihasvoimaa ja veden virtausta hyödyntäen. Krenkkujen pukit ohjataan yhteistyöllä tukevasti paikalleen kosken kivien väliin. Suurimmat rakennelmat vaativat useamman ihmisen työpanoksen ja sujuvaa yhteen pelaamista.

Vuosittain rakennusmateriaali kuluu käytössä ja osa siitä pitää korvata seuraavana keväänä ennen kalastuksen aloittamista. Talven aikana patopuita haetaan porukalla metsästä ja tuodaan joen törmälle kuivumaan.

Kosken levätessä jääpeitteen alla roikkuu perinnekalastajan pöydänjalassa lipontekele. Talvipäivää on hyvä viettää kutomalla uusi pyyntiväline seuraavalle kesälle. Kutominen opitaan kokeneemmilta perinteenharjoittajilta ja nykyisin myös lipontekokurssien avulla. Liponteko on taidokasta käsityötä.

Koskikentän rakennuksilla on suuri tunnustettu kulttuurihistoriallinen arvo. Rakennusten kunnostusta tehdään perinnettä kunnioittaen ja pieteetillä Museoviraston ohjeiden mukaan. Kalapuohin pärekattokin uusittiin hiljattain useiden motivoituneiden vapaaehtoisen voimin.

Pyydetyn kalan jatkokäsittely omaan käyttöön tai eteenpäin välitettäväksi kuuluu koko vuoden kestäviin askareisiin. Se kietoutuu pitkälti talojen ja tilojen tapoihin ja tottumuksiin. Tieto kalan käsittely- ja säilöntäkeinoista kulkee suusta suuhun. Vinkkejä ja perinteisiä ruokaohjeita jaetaan, uusia ideoita ja kansainvälisiä makuja otetaan kokeiluun. Perinnekulttuuri pysyy yllä ja kehittyy.

Talkoilla järjestetään myös erilaisia perinteeseen liittyviä tapahtumia, joissa askareita on monenlaisia. Tarvitaan varrassiian paistajia, kahvin keittäjiä, koskikentän somistajia, trubaduureja, lumen auraajia, jutuniskijöitä…