Lippotreffeillä tehtiin isoja päätöksiä

Jaakko Heikkilä

På svenska nedan

Lippotreffien päätös: Väylän koskikalastuskulttuuria päästään vihdoin hakemaan Ruotsin ja Suomen yhteiseksi ehdokkaaksi Unescoon

Lohikeiton pehmeä maku hyväilee Kukkola Caterinkiin lippotreffeille kerääntyneiden kyläläisten makunystyröitä. Puheen sorina ja jälleennäkemisen ilo keskeytyy hetkeksi. Kaikki kääntävät katseensa valkokankaaseen ja Markkuun.

– Meilä on maailman mittakaavassa ainutlaatunen kalastuskulttuuri. Nyt meän häätyy valita, lähemäkö hakehmaan Unescoon, vai kalastelemmako ilman tämmösiä Unescoja?

Markku laskee mikrofonin huuliltaan ja katsoo kysyvästi Kukkola Caterinkiin kerääntänyttä väkeä. Hanna-Leena kuuluttaa Markun kysymyksen omaan mikrofoniinsa ruotsiksi.

– Käsi ylös, kuinka moni kannattaa Unescoa, Markku jatkaa.

Kaikki, noin seitsemänkymmentä kättä jokivarren kylistä molemmilta puolilta väylää singahtavat ylös. Kämmeniä täydentävät Tornionlaakson museon sekä Tornion ja Haaparannan kaupunkien edustajat.

– Mikä sen merkitys meile oikein on, kuuluu vielä kysymys yleisöstä.

Nyt mikrofoniin tarttuu Kukkolankosken koski-isäntä Risto: ”Se oon maailman laajunen brändi, soon paras kansainvälinen mainos minkä met voima täälä saaha. Ja samala se velvottaa meitä jatkahmaan tätä kulttuuria.”

Tämän jälkeen alkoi keskustelu. Yhdessä luotiin katsausta menneisiin vuosiin. Keskusteltiin siitä, milloinka oikeastaan alkoi meidän yhteinen, tiedostamaton työ kohti Unescoa. Merkittävä askel oli ProSiika ry:n perustaminen vuonna 2010. Yhdistyksen tavoitteeksi tuli perinnekalastuksen ja vaellussiian kulttuurillisen arvon kohottaminen. IsoSiika -taideprojektilla kesällä 2013 haluttiin kiinnittää huomiota vaellussiian myöhästyneeseen nousuun ja sen koon pienenemiseen. Projekti toi yhdistykselle Lapin kulttuurirahaston ympäristöpalkinnon vuonna 2015.

Tutkimuksellinen ja dokumentaarinen Tornionlaakson kesäsiika -hanke aloitettiin 2016. Sen kylkiäisinä Tornionjoen lippokalastuskulttuuri valittiin sekä Suomen että Ruotsin kansalliseen elävän perinnön luetteloon. Silloin alkoi kirkastua myös mahdollisuus viedä koskikalastuskulttuuria Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Porinat kävivät vilkkaina. Mietiskely ja rehevä nauru kohtasivat Kukkolankosken Cateringin tiloissa. Kukkolan ja Korpikylän asukkaat loivat katsauksia perinnekalastukseen ja sen merkitykseen oman kylän elämälle. Samalla nähtiin Unescon vaikutus rakentavana yhteistoimintana väylän yli. Illan päätteeksi askeleita siivitti hymy ja yhteinen päätös:

Päätettiin hakea Ruotsin ja Suomen yhteistä ehdokkuutta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ja samalla hakea yhteistä hanketta perinteen vaalimista ja Unesco-hakua tukemaan.

Teksti ja kuva Jaakko Heikkilä
Lippotreffit pidettiin Kukkolan Koski-Cateringissa 17.2.2023

—————————————–

Håvträff-beslut: Tornedalens forsfiskekultur kan äntligen sökas som en gemensam kandidat till Unescos lista över immateriella kulturarv.

Den mjuka smaken av laxsoppa smeker smaklökarna hos byborna som samlats på Kukkola Catering för håvträffen. Sorlet av tal och glädjen över återföreningen avbryts för ett ögonblick. Alla vänder blicken mot storbildsskärmen och Markku.

”Vi har en unik fiskekultur på global nivå . Nu måste vi välja om vi ska söka till UNESCO eller fiska utan sådan UNESCO?

Markku sänker mikrofonen från läpparna och tittar frågande på människorna som har samlats på Kukkola Catering. Hanna-Leena meddelar Markkus fråga i sin egen mikrofon på svenska.

” Upp med händerna,  hur många som stöder UNESCO”, fortsätter Markku.

Alla, ett sjuttiotal händer från byarna på båda sidor om Torneälven, svänger upp. Mera händer lyfts upp och kompletteras av representanter för Tornedalens museum och städerna Torneå och Haparanda.

– Vad exakt är betydelsen för oss, lyder en fråga från publiken.

Nu greppas mikrofonen av Kukkolankoski forsvärd Risto: ”Det är ett världsomspännande varumärke, snart den bästa internationella reklam vi kan få hit. Och samtidigt det tvingar oss att fortsätta vår kultur.”

Därefter började samtalet. Tillsammans skapades en genomgång av tidigare år. Det diskuterades när vårt gemensamma, målmedvetna arbete mot Unesco faktiskt började. Ett viktigt steg var etableringen av ProSiika ry 2010. Syftet med föreningen är att öka kulturvärdet av traditionellt fiske och vandringssik. Konstprojektet Iso Siika sommaren 2013 syftade till att åtgärda vandringssikens sena uppgång och minskningen av dess storlek. Projektet fick Lapplands kulturstiftelsens miljöpris 2015.

Det forskningsbaserade och dokumentära Tornedalens sommarsikprojekt startades 2016. Som belöning kom Torneälvens håvfiskekultur med på den nationella listan över levande kulturarv i både Finland och Sverige. Det var då som tanken att söka forsfiskekultur på UNESCO: s lista över immateriella kulturarv började klarna.

Surrandet var livligt. Kommentarerna och frodigt skratt möttes i lokalen på Kukkolankoski Catering. Invånarna i Kukkola och Korpikylä skapade översikter över det traditionella fisket och dess betydelse för livet i den egna byn. Samtidigt sågs Unescos inflytande som ett konstruktivt samarbete över gränsälven. I slutet av kvällen åtföljdes stegen av ett leende och ett gemensamt beslut:

Det beslutades att ansöka om Sveriges och Finlands gemensamma kandidatur till Unescos lista över immateriella kulturarv och samtidigt ansöka om ett gemensamt projekt för att stödja bevarandet av traditionen och Unesco-ansökan

Text och foto Jaakko Heikkilä

Håvträff hölls på Kukkola-Catering den 17.2.