Krenkku on yksi Kukkolankosken kulttuurimaiseman symboleista. Se on kosken päälle rakennettava puinen teline tai laituri, jonka päältä kalastaja yltää lippoamaan kaukana rannasta, vaikka keskellä jokea.
Monet lippokuopat ja lippoamiselle suotuisat rauhallisen virran paikat, kosteet, sijaitsevat kauempana rannasta. Perimätiedon kautta lippoajat tuntevat kuoppien sijainnit tarkalleen ja krenkut asemoidaan niiden mukaan.
Krenkut rakennetaan joka kevät uudelleen ja puretaan syksyllä. Rakentaminen on fyysisesti raskasta ja vaatii hioutunutta taitoa. Useamman ihmisen yhteistyö on oleellista ja rakentaminen ja purku tehdään talkoovoimin.
Kosken voima on mahtava. Massiivistenkin rakenteiden pystyttäminen onnistuu hyödyntämällä taitavasti veden virtausta. Kiinnitysten tulee olla kestäviä, jotta ne kantavat virran paineen. Rakentaminen tapahtuu tietyssä järjestyksessä ja työvaiheet ovat pysyneet pitkään hyvin samanlaisina. Rakentamistekniikka on vuosisatojen mittaan hioutunut tarkoituksenmukaiseksi.
Krenkkuja on monen pituisia, niitä hyödynnetään lippoamisessa mm. veden korkeuden mukaan. Kullakin krenkulla on oma nimensä. Kuva Salla Saarela
Krenkkuja on eri kokoisia ja mallisia. Osilla on omat nimensä, jotka vaihtelevat jokivarren kylissä. Lippoportaat, jalkarakenteet ja krenkkujen selät tehdään puutavarasta, jota käytetään useamman vuoden ajan. Keväällä tarkastetaan puun kunto ja korvataan tarvittavat osat uusilla – erityisesti selkien tulee olla kestäviä. Syksyllä krenkkujen purun yhteydessä materiaali varastoidaan huolellisesti odottamaan seuraavaa kalastuskautta.
Lue lisää krenkuista:
