Lippo-oikeus perustuu Kukkolankosken kantatilojen aikoinaan saamiin kalastusoikeuksiin. Siikaa saavat näiden oikeuksien puitteissa pyytää kantatilojen ja niistä lohkottujen tilojen haltijat osuuksiensa mukaan. Talolliset siis omistavat koskikalastusoikeudet. Oikeudet siirtyvät seuraaville polville joko perintönä tai maakauppojen kautta.

Kalastusoikeuksien omistajat ovat järjestäytyneet apajapaikoittain osakaskunniksi, jotka järjestävät lippouksen käytännöt. Osakaskunnan tehtävät ovat moninaiset: se organisoi vuorolippouksen rytmityksen kiivaimman siiannousun aikaan, järjestää krenkkujen rakennustalkoot ja koskikentän yhteisten rakennusten hoidon ja ylläpidon, huutokauppaa nahkiais- ja madekauden pyyntipaikat ja järjestää päivittäisen siianjaon kesäiltaisin. Osakaskunnalla on vastuullinen rooli koko perinteen ylläpidossa ja vaalimisessa sekä kalakantojen suojelussa. Se tekee yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa tutkimuksen saralla. Osakaskunta osallistuu aktiivisesti myös kylän tapahtumien tuottamiseen.

Siian kalastuksesta on käyty lukuisia oikeustaisteluita vuosisatojen mittaan. Ne ovat liittyneet moninaisiin kalastukseen ja omistukseen liittyviin asioihin; verotukseen, kalastusoikeuksiin, maanomistukseen ym. Kyseenalaistaminen ei ole muuttanut tilannetta vaan aina oikeudet on vahvistettu. Ne ovat vakiintuneet tietyille haltijoille.

Kukkolankosken kantatiloja on kuusitoista. Ne jakautuvat ns. vähäveroisiin ja isoveroisiin taloihin. Yksi tiloista kuuluu vuorovuosin eri pyyntiryhmiin. Kullakin tilalla on oma äyrilukunsa, joka kertoo tilan osuuden kalasaaliista. Äyriluku on ⅛ manttaalia. Manttaali on Ruotsin vallan ajalta, 1500-luvulta, peräisin oleva käsite, jolla kuvattin tilan veronmaksukykyä. Sen suuruutta ei määritä pelkästään tilan pinta-ala vaan myös esimerkiksi kalastus- ja metsästysoikeudet. 

Manttaalit, äyriluvut ja osuudet konkretisoituvat vuorolippouksen aikana päivittäin suoritettavassa saaliinjaossa. Yhden talon siikaläjä on juuri oikeassa suhteessa pienempi kuin toisen.