Suomen ja Ruotsin välinen raja pohjoisilla alueilla on ollut kautta historian harvinaisen avoin. Alueella on ollut selkeä yhteinen kulttuuri-identiteetti, eikä valtakunnanrajalla ole ollut merkitystä arkisessa kanssakäymisessä. Perheet ovat asuneet ja työskennelleet joen molemmin puolin.

Meänmaa on tunnetun meänkielisen kirjailijan Bengt Pohjasen lanseeraama termi. Sillä tarkoitetaan laajaa aluetta jokivarressa Perämeren rannikolta pitkälle pohjoiseen, aina Suomen käsivarteen ja Ruotsin pohjoisimpaan kolkkaan asti.

Meänmaan päivä, esiintyjät ja meänflaku 15.7.2020 Kukkolankoskella. Kuva Salla Saarela

Meänmaan rajaus perustuu yhteiseen murrealueeseen. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, ei valtakunnanrajaa vedetty suomen ja ruotsin kielirajalle, vaan osa suomenkielisistä jäi Ruotsin puolelle. Tuolloin alkoi eriytyminen: joen itäpuolisten asukkaiden kieli kehittyi suomen yleiskielen suuntaan, kun taas länsipuolella kieli sai enemmän vaikutteita ruotsista.

Kulttuurivaikuttaja Bengt Pohjanen on tehnyt hartiavoimin töitä edistääkseen meänkielen aseman vahvistamista esimerkiksi kehittämällä sen kielioppia ja kirjakieltä. Meänkielen kramatiikki julkaistiin 1996.

Meänmaan lippu (Meänmaan flaku) otettiin käyttöön vuonna 2007 ja siitä lähtien on 15.7. vietetty Meänmaan päivää. Flaku nostetaan salkoon myös Kukkolankoskella, joka sijaitsee Meänmaan sydämessä.

Dokumentteja Meänmaan alueelta:
– Veden valtakunta, jakso 2: Veden viljaa
– Jokiemme helmet, jakso 4: Tornionjoki