Lappilainen ruokakulttuuri jaetaan kolmeen alueeseen: Tornio-Muoniojokilaakso, Kemi-Ounasjokivarsi ja saamelaisalue. Vaikutteita on tullut aikojen saatossa sekä lännestä että idästä vaihtokauppojen kautta.

Kasviksista keskeisimmät ovat perinteisesti olleet nauris ja peruna, viljoista on suosittu ohraa. Riista on muodostanut tärkeän osan ruokavaliota, samoin Lapin raikkaiden vesien kalalajit ja monet eri marjat, eritoten hilla ja variksenmarja. Leipäjuusto ja kampanisut ovat tunnetuimpia lappilaisia kahvipöydän antimia.

Puhtaan luonnon raaka-aineita suositaan edelleen ja modernein maustein säväytetty perinteinen lappilainen keittiö näkyy ympäri Suomen ja kansainvälisesti.

Marjat kuuluvat olennaisena osana lappilaiseen ruokaperinteeseen. Kuva Salla Saarela

Tornionlaakson ruokaperinteelle leimallista on vuodenaikojen vaihteluun mukautuminen. Kesällä syödään paljon tuoretta kalaa, talvella kuvioon astuu säilöminen: hapatus, kuivaaminen, suolaus ja savustaminen. Niiden rinnalla ruokavalioon kuuluvat mm. poro ja marjat, lappilaiseen tapaan.

Tulen hyödyntäminen ruoanvalmistuksessa ja monipuolinen villiyrttien käyttö ovat myös alueelle tyypillisiä ruokakulttuurin piirteitä.

Kukkolankoskella kalastuksen vuodenkierto on näkynyt ruokavaliossa. Kesäinen siika, syksyn nahkiainen ja talvella koskesta nouseva made ovat päätyneet ruokapöytiin kausien mukaisesti.

Tunnetuin Kukkolankosken perinneruoka on varrassiika, jota on valmistettu avotulella joen molemmin puolin samalla tavalla useita satoja vuosia.

Tekstiä rikastettu tiedoilla sivulta lapinkeittiomestarit.fi