Talvikalastus

Talvikalastus

Nahkiaismerrat määrittävät Kukkolankosken kulttuurimaisemaa syksyisin. Mereltä vaeltanutta nahkiaista pyydetään syys-lokakuulla.  Myöhemmin, sydäntalvella, on mateen mertapyynnin vuoro.
Kesän lippokauden lähestyessä loppuaan Kukkolankoskelle kohoavat nahkiaispadot ja merrat kannetaan varastoistaan. Nahkiaisen pyyntikausi on lyhyt ja vesien viiletessä talvea kohti, katoaa ympyräsuinen omille teilleen odottamaan kevään kutuaikaa.

Nahkiaisen pyyntivälineenä on puusta rakennettu putkilomainen listemerta. Kukin kalastaja rakentaa koskelle kalastusoikeutensa mukaiseen paikkaan padon, jonka varaan nahkiaismerrat tuetaan. Useimmiten yksi kalastaja pyytää joka vuosi samalla paikalla. Nahkiaisen liikkumiseen vaikuttavat lukuisat asiat veden lämpötilasta säähän ja valoisuuteen. Nahkiainen on aktiivisimmillaan pimeän kuun aikaan ja myrskyisällä säällä.

Siellä karin takana [keskemmällä jokea], missä mulla on merrat, se sinne ilmestyy ensimmäisenä, se on semmonen alkusyksyn paikka — Nahkiainen tullee rannemaksi — ku vesi jähtyy. — Ja sitte ne isot paot kosken alapuolela — niin pitkään ku nahkiainen vain liikkuu, ne on hyviä paikkoja.

– Jaakko Heikkilä, nahkiaisenpyytäjä –

 

Pitäs olla pilvinen sää ja — sillon ku vielä tullee vettä, tihkuttaa ja myrskyää niin — keli on hyvä. Ja sitte pimeän kuun aikana.

– Pekka Kangas, nahkiaisenpyytäjä –

Nahkiainen on suurta herkkua grillattuna, paistettuna ja savustettuna. Se voidaan myös keittää perunoiden päällä ja nauttia valkokastikkeen tai voikastikkeen kera. Toiset pilkkovat nahkiaisen keittoon ja herkuttelevatpa jotkut etikkanahkiaisillakin.

Nahkiaisia halsterissa. Kuva Mirva Smedsin videosta.

Tuolla hirvijahissa ruukaa olla matkassa aina jonkunlainen nippu, että nuotiolla lämhäytethään sitten, tavattoman hyvä eväs siellä! Paljon parempi ku mikkään makkaran pätkä.

– Pekka Kangas, nahkiaisenpyytäjä –

Nahkiaista pyydetään henkilökohtaisella pyyntioikeudella. Osakkuuteen perustuva kalastusoikeus mahdollistaa osallistumisen elokuiseen huutokauppaan, jossa pyyntipaikat jaetaan.

Samoilla oikeuksilla saa pyytää myös madetta sydäntalvella. Made liikkuu kylmissä vesissä ja etsii silloin ahkerasti ravintoa. Mateen pyynti Kukkolankoskella ajoittuu joulu-maaliskuun paikkeille.

Kukkolankosken perinnekalastaja pyytää madetta koskesta merralla, satoja vuosia vanhan käytännön mukaisesti. Kausi alkaa, kun kuohuva vesi peittyy jäähän. Merrat koetaan jään päältä. Perinnekalastaja soisi ilmaston lämpenemisen pysähtyvän, jotta jäätä muodostuisi jatkossakin.

Pyyntiä varten merta asetetaan otolliseen virtapaikkaan. Virtaa voidaan pyrkiä ohjailemaan rakentamalla pinnan alle aitoja laudoista tai pyöreästä puusta. Merta voidaan myös kiilata kivien väliin tai viereen.

Madetta pyydetään suurella verkkomerralla. Se koetaan kauden aikana suunnilleen päivittäin. Saaliiksi saatuja mateita voidaan säilyttää joitakin päiviä veden pinnan alla sumpussa (tai sunkussa), rei’itetyssä metalliastiassa. Aiemmin käytettiin puisia astioita.

Paikallisilla on tapana säilöä madetta pidemmäksi aikaa perkaamalla se pakastimeen. Made on vähärasvainen kala ja säilyy hyvin. Tunnetuin herkku on madekeitto ja uunissakin kalaa valmistetaan paljon.